Hyvää oloa treeneistä

Rikki, poikki, väsy. Hienot lähtökohdat hypätä ratatreeniä, mutta onneksi on maailman hienoin hevonen.

Keskiviikkona oli tosiaan tarkoitus hypätä ratatreeniä ensi viikon kisoja silmällä pitäen. Nyt kun vihdoin olisi aika polkaista kausi käyntiin. 

Aloitin verryttelemällä isoilla ympyröillä kaikissa askellajeissa ja ratsastin nyansseja, jotta saisin ratsastettua Kerppua enemmän takaosalle. Verryttelyhypyiksi otettiin muutamaa pystyä abt 70-80cm korkeudella. Ne on vielä niitä korkeuksia, kun K roikottaa jalkojaan eikä ota hommia ollenkaan tosissaan. Se on ollut aina sellainen välinpitämätön pienillä esteillä, josta on vaikea opettaa pois. Olen nyt pyrkinyt ratsastamaan treeneissä niin etten auta Kerppua liikaa, vaan käytän ennen ponnistusta vahvan jalan ja se oikeasti saa itse alkaa hoksata sitä mistä ponnistaa ja miten ponnistaa. Sitten kun esteitä alettiin hiukan nostaa, hypytkin paranivat. Voihan se toki olla, että en itse ratsasta niin hyvin pienille esteille: niin tai näin, hyvä mieli hypyistä tuli.

Hypättiin rataa, joka sisälsi erilaisia tehtäviä kuten pysty - 7m - pysty, kapea ja diagonaaleille sijoitetut pystyt. Rata oli muuten simppeli ja sain sen ratsastettua aika kivasti, mutta kaarteen kautta okserille tulo tuotti ongelmia jatkuvasti. Hyvällä tiellä pasmasin lähestymisen käytännössä aina, vinolla tiellä hypyt oli ok. Ei oikein sujunut, voi kun osaisi pitää sen rytmin tuollaisissakin tilanteissa.

Muutama rata hypättiin: ensimmäinen n. 80cm korkeudella ja toinen 90-100cm. Toinen oli huomattavasti parempi ja esimerkiksi sarjalle sain ratsastettua tosi hyvin. Tiesin kyllä jo lähtiessäni, että niin väsyneenä ei edes ehkä kannattaisi kiivetä satulaa. Hyvä fiilishän noista hyppyhommista Kerpun kanssa tulee, on se vaan niin timanttia. Harvempi hevonen korjaa noin lojaalisti ratsastajan mokia ihan hyvillä mielin!

Ensi viikolla mun piti hypätä Kerpulla tiistaina 1-tasolla 90cm ja 100cm, mutta näillä näkymin siihen metriin ei ole ilmoittautunut muita. Menen siis ehkä pelkän 90cm.. Ja sitten lauantaina mennään 2-tason suokkien 90cm ja Sanni hyppää Kerpulla sitten 80cm myöskin siellä. Kisoista olisi tavoite saada tasaiset hyväksytyt radat, nollaradat ois huiput, mutta aikaa en lähde kummemmin nyt ratsastamaan. Sen verran on tuota kisataukoa, mutta myöskin satulattomuuden tuomaa hyppytaukoa taustalla, että ei lähdetä liian vakavamielisesti aloittelemaan.

Tämän hyppypäivän jälkeen pidettiin juoksutuspv ja vapari. Sanni ratsasti Kerpun eilen ja tänään mennään maastoon. Päivät kisojen välissä mennään varmaan aika kevyesti: maastoilua ja kevyttä sileä treeniä. Torstaille varmaankin vapaa..

Kaikki postauksen kuvat (c) Reetta. Ja kuvia nyt olikin vähän normaalia enemmän, kun en halunnut karsia niitä ei niin onnistuneitakaan liikaa pois. Hyvä vai huono asia näin?

Tarkkuuteen lisätään pehmeyttä

Reilu viikko sitten lauantaina mentiin Kerpun kanssa Tea Blomin kouluvalmennus kotitallilla. Ensimmäinen jännitysmomentti liittyi siihen, että otettiin uusi satula testiin suoraa valmennukseen, mutta K onneksi tykkäsi siitä.

Aloitettiin ratsastamalla jokaiseen kirjaimeen pysäytys käynnistä niin, että saisimme hevosia mahdollisimman kevyiksi kädelle ja jalalle. Kerppuhan on tyypillisesti joka hiukan yliherkkä molemmille, ja ongelma muodostuu täten tarkkuuden ja terävyyden ohessa löytää myöskin pehmeys. Lähestyttiin asiaa niin, että tein kaiken niin kevyesti kun vain osasin. Ajattelin, että alla on tosi helposti särkyvä hevonen, jota ei saa rutistaa eikä puristaa mistään suunnasta. Kerppu alkoi tätä kautta hiukan pehmenemään, eikä kaikki asiat tapahtunut liiankin nopeasti.

Pahoittelut kuvien laadusta! 

Sitten jatkettiin pysäytyksiin ravista, jossa pakka meinasi levitä ihan totaalisesti käsiin: pysähdykset olivat alkuun terävyyden lisäksi ajoittain etupainoisia. Tein pysäytysten lisäksi myöskin kokoamisia, jotta hevonen ei pääse ennakoimaan tehtävää, vaan joutuu odottamaan avut minulta.

Laukassa ratsastettiin ravi - laukka - käynti -siirtymisä niin, että niissäkin pääpaino oli meillä keveyden ja pehmeyden säilyttämisessä. Tea sanoi, että K on hienosti kuulolla, mutta yrittää tehdä mulle vähän liikaakin, joka luo hätäisen vaikutelman. Tehtiin mielummin laukasta käyntiinkin siirtyminen niin, että tuli jokin väliaskele, kuin niin että K lähes pysähtyy. Tätä kautta homma sitten toki alkoi pehmenemään, mutta nämä on just niitä juttuja, joita ei selkään näe. Minähän olen vaan ajatellut että wau onpa tämä herkkä ;)

Minun on itse hankala antaa hevoselle noinkin paljon vapautta tehdä, myöskin niitä virheitä. Suurin perisynti onkin, että teen paljon asioita peittääkseni virheitä, vaikka niitä saa ja pitääkin tehdä. Kerppu on nyt vielä nauttinut niin paljon liikkumisesta, että sitten jään ratsastamaan sitä "liikaa". Joten kuskille vaan lisää malttia ja hevoselle aikaa tehdä ja ajatella.