Tinttu

Heippa kaikille! Tintun ratsuelämää - blogin takaa löydätte minut, 19-vuotiaan ratsastuksenohjaajan Kiuruvedeltä. Luonteeltani olen ennen kaikkea sosiaalinen ja ollakseni onnellinen tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Jos jään kotiin pidemmäksi aikaa toimettomana, tuntuu ettei mistään tule mitään. Niinpä pyrinkin olemaan jatkuvasti menossa ja täten minusta jää helposti aktiivinen kuva (vaikka olenkin oikeasti aika laiska persoona...) Turhaudun helposti, mutten silti ole nopeasti periksi antavaa sorttia.

Valmistuin Hingunniemestä ratsastuksenohjaajaksi keväällä 2017 ja teen alan töitä vanhempieni ratsastuskoululla. Tarkoitukseni olisi jatkokouluttautua alalla ja mahdollisesti jossain vaiheessa opiskella myöskin jokin muu ammatti nykyisen rinnalle. Asun kihlattuni kanssa omakotitalossa kahden kissa ja yhden koiran kanssa.

Ratsastuksen aloitin Kylmän tallilla Kajaanissa huiman kolmen vuoden iässä ja vuonna 2003 muutimme vanhempieni kanssa Pohjois-savoon Kiuruvedelle, josta vanhempani ostivat ratsastuskoulun. Sitä parempaa lähtökohtaa harrastukselle tuskin pieni heppatyttö olisi voinut saada. Samana vuonna sain ensimmäisen oman ponini Rusinan, joka oli (ja on edelleen) maailman paras opetusmestari pienelle lapselle.

Minun etuni on ollut se, että olen päässyt aina ratsastamaan monenlaisia hevosia ja päässyt ratsastustunneille halutessani. Ratsastuskoulun hevosilla menin siis säännöllisen epäsäännöllisesti Rusinan jäätyä minulle pieneksi ja siirryttyä opetusponiksi muille lapsille.



2009 (?) ratsastuskoulun isompi poni Essi siirtyi minulle ratsastukseen ja kyseinen poni opetti minulle enemmän kuin yksikään kaviokas koskaan. Tästä ponista ei haastetta puuttunut, sillä yksi päivä hyppäsimme 90-100cm tehtäviä ja toisena päivänä poni ei suostunut edes lähestymään pientä ristikkoa. Essi oli minulla vuoteen 2012, jolloin eteen tuli uusia haasteita ja Essi palasi ratsastuskouluun opetusponiksi ollen edelleen samassa virassa.

Kerppu, blogin päätähti, tuli valmentajani kautta minulle ratsastukseen kohelona kolmevuotiaana. Kuten voitte kuvitella, ei yhdistelmä kolme vuotiaasta hevosta ja 13-vuotiaasta junnusta ollut kenenkään korvaan paras idea, mutta haasteisiin tuli tarttua. Olihan minulla kuitenkin ammattilaiset ympärillä auttamassa ja tuohon aikaan en juurikaan ratsastanut Kerppua ilman opetusta. Mitäpä minä olisin sille osannut opettaa, kun eihän se osannut tuolloin edes pohjeapuja?

Tuli kuitenkin se päivä kun valmentajani alkoi olla sitä mieltä, että Kerppu alkaa olla valmis hänen ratsastuskouluunsa töihin. Elettiin syksyä 2013. Minulle Kerpusta oli tullut toki tärkeä, mutta haaveilin "kunnon kilpahevosesta", johon meillä ei ollut tuolloin varaa. Niinpä äiti teki päätöksen puolestani, että Kerppu ostettaisiin minulle. Se oli hyvä päätös. Tänä päivänä olemme kilpailleet 2-tasolla HeA ja 95cm hyvin tuloksin. Kerpun kanssa opin, että kyllä ne suomenhevosetkin osaa olla hienoja! Toki haaveilen edelleen siitä kunnon kilpahevosesta, mutta kaikki aikanaan.

Minulla on jatkuvasti myös ratsutettavia nuoria/projekteja. Osa niistä on minun ja osa muiden hevosia, mutta niillä on tulevaisuus joko opetushevosina tai muiden kilpahevosina. Mikäli näitä hevosia vilahtaa blogin puolella, pohjustan niitä vähän erikseen. Nämä muut ratsastettavat vaihtelevat niin paljon, etten näe järkeä tehdä omaa välilehteä esittelyile, sillä sitä pitäisi olla jatkuvasti päivittelemässä.

Bloggaajana en myöskään ole noviisi, vaan minulla on ollut aiemmin muutamia blogeja, joihin aikani ei silloin ole riittänyt. Nyt kuitenkin elämäntilanteeni on täysin toinen ja voin aloittaa ns. "aikuisbloggaajana".