Tänään päästään tutustumaan minun 6-vuotiaaseen friisiruunaan Domppikseen. Ruuna siis tuli minulle olessaan 1,5vuotias ja tämän olen siis ratsukouluttanut kokonaan alusta asti itse. Nykyisin D tekee pääasiassa töitä ratsastuskoulussa, mutta toki ylimäästäistä aikaa käytän mielellään tämän ratsutuksiin, jotta kehityskaari pääsee jatkumaan.
Estehevosena Domppis on vielä aika kokematon, joka näkyy selvästi tämän postauksen kuvista, sillä hyppykaarta liioitellaan selkeästi kokemattoman hevosen tapaan. Kaikenkaikkiaan tästäkin eläimestä voi jo sanoa, että ratsastuksesta voi nauttia!
Verryttelin alkuun molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa hakien tasaista tempoa, sillä Domppiksella on tapana jäädä joko himmailemaan tai kaasuttelemaan mielensä mukaan. Vähitellen lähdettiin sitten jo hyppyjen suuntaan ja kyllä meillä oli sitten hauskaa! Nuorella hevosella hyppääminen on aina omalla tavallaan hilpeää, sillä niissä on se lapsen into tehdä asioita ja tuntuu että voi kun aikuisetkin hevoset löytäisivät noin valtavan riemun siitä että pääsevät hyppäämään tai onnistuvat jossakin!
Keskityttiin myöskin hypätessä rytmin ja tempon säilyttämiseen, joka sitten loppuen lopuksi onnistuikin tosi kivasti! Alkuun hypyt oli ihan valtavia, mutta loppua kohden sitten hiukan normaalimpia loikkia. Olen vaan niin ylpeä Domppiksesta, kun se on muutenkin kasvattanut aivot! Alkutaipaleella se oli sen sortin sinkoilia, että kyllä siinä oli välillä ihmeissään. Ainut sellainen selkeä homma on oikean kierroksen heikkous, jota pitää ottaa jatkossa enemmän tämän hevosen kohdalla huomioon. Oikeassa laukassa hypätessä esimerkiksi se ei saa ponnistettua niin voimakkaasti kuin tarvitsisi ja pyrkii myöskin esteen päällä vaihtamaan vasempaan laukkaan.
Tosin jos ihmiselle sanotaan, että hyppäämään ei opi kun hyppäämällä, niin kyllä se on ihan sama hevosellakin. On vaan haluttu tehdä se pohjatyö erityisen huolella ja nyt vasta vuoden sisään päästy hyppäilemään enempi, joka sitten tietysti vähän näkyy.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti