Hyvää oloa treeneistä

Rikki, poikki, väsy. Hienot lähtökohdat hypätä ratatreeniä, mutta onneksi on maailman hienoin hevonen.

Keskiviikkona oli tosiaan tarkoitus hypätä ratatreeniä ensi viikon kisoja silmällä pitäen. Nyt kun vihdoin olisi aika polkaista kausi käyntiin. 

Aloitin verryttelemällä isoilla ympyröillä kaikissa askellajeissa ja ratsastin nyansseja, jotta saisin ratsastettua Kerppua enemmän takaosalle. Verryttelyhypyiksi otettiin muutamaa pystyä abt 70-80cm korkeudella. Ne on vielä niitä korkeuksia, kun K roikottaa jalkojaan eikä ota hommia ollenkaan tosissaan. Se on ollut aina sellainen välinpitämätön pienillä esteillä, josta on vaikea opettaa pois. Olen nyt pyrkinyt ratsastamaan treeneissä niin etten auta Kerppua liikaa, vaan käytän ennen ponnistusta vahvan jalan ja se oikeasti saa itse alkaa hoksata sitä mistä ponnistaa ja miten ponnistaa. Sitten kun esteitä alettiin hiukan nostaa, hypytkin paranivat. Voihan se toki olla, että en itse ratsasta niin hyvin pienille esteille: niin tai näin, hyvä mieli hypyistä tuli.

Hypättiin rataa, joka sisälsi erilaisia tehtäviä kuten pysty - 7m - pysty, kapea ja diagonaaleille sijoitetut pystyt. Rata oli muuten simppeli ja sain sen ratsastettua aika kivasti, mutta kaarteen kautta okserille tulo tuotti ongelmia jatkuvasti. Hyvällä tiellä pasmasin lähestymisen käytännössä aina, vinolla tiellä hypyt oli ok. Ei oikein sujunut, voi kun osaisi pitää sen rytmin tuollaisissakin tilanteissa.

Muutama rata hypättiin: ensimmäinen n. 80cm korkeudella ja toinen 90-100cm. Toinen oli huomattavasti parempi ja esimerkiksi sarjalle sain ratsastettua tosi hyvin. Tiesin kyllä jo lähtiessäni, että niin väsyneenä ei edes ehkä kannattaisi kiivetä satulaa. Hyvä fiilishän noista hyppyhommista Kerpun kanssa tulee, on se vaan niin timanttia. Harvempi hevonen korjaa noin lojaalisti ratsastajan mokia ihan hyvillä mielin!

Ensi viikolla mun piti hypätä Kerpulla tiistaina 1-tasolla 90cm ja 100cm, mutta näillä näkymin siihen metriin ei ole ilmoittautunut muita. Menen siis ehkä pelkän 90cm.. Ja sitten lauantaina mennään 2-tason suokkien 90cm ja Sanni hyppää Kerpulla sitten 80cm myöskin siellä. Kisoista olisi tavoite saada tasaiset hyväksytyt radat, nollaradat ois huiput, mutta aikaa en lähde kummemmin nyt ratsastamaan. Sen verran on tuota kisataukoa, mutta myöskin satulattomuuden tuomaa hyppytaukoa taustalla, että ei lähdetä liian vakavamielisesti aloittelemaan.

Tämän hyppypäivän jälkeen pidettiin juoksutuspv ja vapari. Sanni ratsasti Kerpun eilen ja tänään mennään maastoon. Päivät kisojen välissä mennään varmaan aika kevyesti: maastoilua ja kevyttä sileä treeniä. Torstaille varmaankin vapaa..

Kaikki postauksen kuvat (c) Reetta. Ja kuvia nyt olikin vähän normaalia enemmän, kun en halunnut karsia niitä ei niin onnistuneitakaan liikaa pois. Hyvä vai huono asia näin?

Tarkkuuteen lisätään pehmeyttä

Reilu viikko sitten lauantaina mentiin Kerpun kanssa Tea Blomin kouluvalmennus kotitallilla. Ensimmäinen jännitysmomentti liittyi siihen, että otettiin uusi satula testiin suoraa valmennukseen, mutta K onneksi tykkäsi siitä.

Aloitettiin ratsastamalla jokaiseen kirjaimeen pysäytys käynnistä niin, että saisimme hevosia mahdollisimman kevyiksi kädelle ja jalalle. Kerppuhan on tyypillisesti joka hiukan yliherkkä molemmille, ja ongelma muodostuu täten tarkkuuden ja terävyyden ohessa löytää myöskin pehmeys. Lähestyttiin asiaa niin, että tein kaiken niin kevyesti kun vain osasin. Ajattelin, että alla on tosi helposti särkyvä hevonen, jota ei saa rutistaa eikä puristaa mistään suunnasta. Kerppu alkoi tätä kautta hiukan pehmenemään, eikä kaikki asiat tapahtunut liiankin nopeasti.

Pahoittelut kuvien laadusta! 

Sitten jatkettiin pysäytyksiin ravista, jossa pakka meinasi levitä ihan totaalisesti käsiin: pysähdykset olivat alkuun terävyyden lisäksi ajoittain etupainoisia. Tein pysäytysten lisäksi myöskin kokoamisia, jotta hevonen ei pääse ennakoimaan tehtävää, vaan joutuu odottamaan avut minulta.

Laukassa ratsastettiin ravi - laukka - käynti -siirtymisä niin, että niissäkin pääpaino oli meillä keveyden ja pehmeyden säilyttämisessä. Tea sanoi, että K on hienosti kuulolla, mutta yrittää tehdä mulle vähän liikaakin, joka luo hätäisen vaikutelman. Tehtiin mielummin laukasta käyntiinkin siirtyminen niin, että tuli jokin väliaskele, kuin niin että K lähes pysähtyy. Tätä kautta homma sitten toki alkoi pehmenemään, mutta nämä on just niitä juttuja, joita ei selkään näe. Minähän olen vaan ajatellut että wau onpa tämä herkkä ;)

Minun on itse hankala antaa hevoselle noinkin paljon vapautta tehdä, myöskin niitä virheitä. Suurin perisynti onkin, että teen paljon asioita peittääkseni virheitä, vaikka niitä saa ja pitääkin tehdä. Kerppu on nyt vielä nauttinut niin paljon liikkumisesta, että sitten jään ratsastamaan sitä "liikaa". Joten kuskille vaan lisää malttia ja hevoselle aikaa tehdä ja ajatella.

Friisi hyppää

Tänään päästään tutustumaan minun 6-vuotiaaseen friisiruunaan Domppikseen. Ruuna siis tuli minulle olessaan 1,5vuotias ja tämän olen siis ratsukouluttanut kokonaan alusta asti itse. Nykyisin D tekee pääasiassa töitä ratsastuskoulussa, mutta toki ylimäästäistä aikaa käytän mielellään tämän ratsutuksiin, jotta kehityskaari pääsee jatkumaan.

Estehevosena Domppis on vielä aika kokematon, joka näkyy selvästi tämän postauksen kuvista, sillä hyppykaarta liioitellaan selkeästi kokemattoman hevosen tapaan. Kaikenkaikkiaan tästäkin eläimestä voi jo sanoa, että ratsastuksesta voi nauttia!

Verryttelin alkuun molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa hakien tasaista tempoa, sillä Domppiksella on tapana jäädä joko himmailemaan tai kaasuttelemaan mielensä mukaan. Vähitellen lähdettiin sitten jo hyppyjen suuntaan ja kyllä meillä oli sitten hauskaa! Nuorella hevosella hyppääminen on aina omalla tavallaan hilpeää, sillä niissä on se lapsen into tehdä asioita ja tuntuu että voi kun aikuisetkin hevoset löytäisivät noin valtavan riemun siitä että pääsevät hyppäämään tai onnistuvat jossakin!

Keskityttiin myöskin hypätessä rytmin ja tempon säilyttämiseen, joka sitten loppuen lopuksi onnistuikin tosi kivasti! Alkuun hypyt oli ihan valtavia, mutta loppua kohden sitten hiukan normaalimpia loikkia. Olen vaan niin ylpeä Domppiksesta, kun se on muutenkin kasvattanut aivot! Alkutaipaleella se oli sen sortin sinkoilia, että kyllä siinä oli välillä ihmeissään. Ainut sellainen selkeä homma on oikean kierroksen heikkous, jota pitää ottaa jatkossa enemmän tämän hevosen kohdalla huomioon. Oikeassa laukassa hypätessä esimerkiksi se ei saa ponnistettua niin voimakkaasti kuin tarvitsisi ja pyrkii myöskin esteen päällä vaihtamaan vasempaan laukkaan. 

Tosin jos ihmiselle sanotaan, että hyppäämään ei opi kun hyppäämällä, niin kyllä se on ihan sama hevosellakin. On vaan haluttu tehdä se pohjatyö erityisen huolella ja nyt vasta vuoden sisään päästy hyppäilemään enempi, joka sitten tietysti vähän näkyy.